Nyt on lomat lomailtu, ja tultiin yöllä neljän jälkeen kotiin, kun kone laskeutu n. klo 3. Siitä sitten nukuin puoleen päivään, ja unirytmit on nyt aikas sekaisin. :D Mutta voi sitä  riemua, kun Bobi tajus kuka tuli kotiin! Pisin aika, mitä Bobi on koskaan ollu musta erossa. Se oli aivan mielettömän ilonen! Ja niin olin mäkin. :)

Tänään iltapäivälenkillä aattelin mennä vähän kokeilemaan tokoilua ruohokentälle(lähellä barona-areenaa). Ja siitä tulikin suurimmaksi osaksi täysi katastrofi! :D

Aluksi, pellolle käveltäessä oli vetäminen aivan hirveetä. Laitoin taas hihnan selän takaa kulkemaan, niin stoppaa heti jos yrittää vetää. Vaan heti kun otin hihnan normaalisti käteen, sama jatkui. *huoh*

Päästiin pellolle, enkä ollut vielä ehtinyt päästää vapaaksi, otti kepin ihan hepulissa, eikä se yleensä tee sitä hihnassa! Päästin sitten irti, ja lennätettiin keppiä pari kertaa. Ajattelin että päästetään nyt kaikki ylimääräset höyryt pihalle.

Alotettiin seuraamisella: Meni huonosti, niin otin sitten tarjoamisseurausta, jossa löysi tosi hienosti paikan. Naksuttelin ja palkkasin sitten narupallolla. Tän jälkeen kun otettiin ihan perusasennosta lähtevää seurausta, se meni täysin pieleen. En tajuu, se vaan löntysti mun perässä. Yritin pari kertaa, kunnes luovutin, kun lähdössäkään ei ottanut kontakteja. *Huoh*

Liikkeestä maahan meno ja seisominen: oli täydellisiä liikkeitä! Meni ihan sika nopeeta, heti käskystä molemmissa! Tästähän mä innostuin ja leikittiin sitten ihan kunnolla. Leikin lomassa sanoin aina välillä "maahan" ja meni tosi tosi tosi upeesti.

Levättiin ja otettiin seurausta uudestaan. Ei. Pieleen. Muuten koko ajan huonoa paitsi tarjoamis seuraamisessa. Vaikka siitä palkkasin aina oikeasta asennosta ja paikasta, niin muuten mäkeen. Enkä tiiä mikä siinä on.

Paikallamakuu: Hieno. Pysyi maassa, vaikka yhtä kaukana olevaa pyöräilijää kattoi pää korkealla. Muuten tuijotti mua koko ajan.

Luoksetulo: 2 ekaa kertaa tuli lelun kanssa, ja hienosti meni. Kolmannella kerralla ilman lelua hieman väljä, mutta korjasi itse, kun olin ihan hiljaa. Viimeisellä kerralla kun jätin sen paikalle istumaan, meni maahan ja käännähti kyljelle lepäämään ja läähättämään, aattelin että nyt riitti.

Ihan katastrofia siis. Syyksi tähän oon nyt saanu yön valvomisen, isä kerto että oli kovasti oottanu mua yöllä eikä ollut nukkunut. Toiseksi saatoin ehkä heitellä aluks sitä keppiä vähän liikaa. Tai kolmanneksi, kun se on nyt ollut niin kauan musta erossa, eikä isä sen kanssa ole mitään tietenkään tokoillut kun ei se osaa :D

Kokeillaan huomenna uudestaan, kun on vielä vika päivä pääsiäislomaa, uudestaan, paremmin levänneinä. Mulla on muutama koekkin sitten kun koulu jatkuu, ja niihinkin pitää ehtiä lukea.