Eilen illalla lämpömittarin elohopean laskiessa lupaavasti alaspäin pakkasin nopsaan tokokamat ja mentiin Been kanssa tokoilemaan. Otin herkku kanapaloja mukaan ja kokeilin vähän miten muistaa kuppipalkka jutun mitä joskus tehtiin.

Seuraamista, oli ihan ok, väliin tosi hyvää, josta vapautin palkalle, välillä taas joutui huomauttelemaan. Huoh, se on niin tasapainottelua, tuntuu ettei siitä tule koskaan sitä mitä haluan.

Luoksetuloa, takapalkalla. Ensin läpijuoksu, toka ja kolmas stoppeina. Olisin ottanut vain kaksi mutta hahhahhaa kun herra keksikin tavan päästä nopeammin palkalle. Huutaessani TOP, koira kääntyy ilmassa 180 astetta suoraan palkalle. No, niin kai sitten... :D Kolmannella pysähtyi tosi napakasti, joskin vähän vinoon, mutta yllätin vielä kutsumalla stopista vielä luokse ja sieltä vasta pääsi palkalle. Pitää muistaa erilaiset palkkaustavat ettei käy niinkuin nyt pääsi käymään :D

Kaukot, avo kaukoja kauempaa, sitten hinkattiin vaikeimpia eli s-i ja s-m lähempää. On tajunnut aika hyvin mennä maahan hissinä, kun olen vain tiukasti hyväksynyt ne mitkä ovat prikulleen oikein.

Noutoa vielä loppuun, tehtiin taas kapulasta hauskajuttu, kun sen arvo pääsi lipsahtamaan aika alas koiran silmissä välillä. Nyt oli taas hyviä luovutuksia, ei paineistunut vaikka härnäsin käsillä. Hyvä! :)

 

Tänään sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin kentälle aksaamaan kera äidin. :) Olin suunnitellut että tehdään PuPu-ansaa, eli putki-puomi erottelua, keppejä, ja keinua.

PuPu-ansat: Tein piennen radan, ei mitään kummallisempia ohjauskuvioita, kun pääpaino oli tosiaan tässä putken ja puomen erottamisessa. Jos olisin aikoinaan ollut kaukaa viisas ja miettinyt asioita syvemmin, olisin antanut puomille käskyn kiipee tai putkelle vaikka läpi. Voimakkaalla ohjauksella sain sen nyt menemään sinne minne haluan. Mutta putkihullu mikä putkihullu... Pari pientä hikikarpaloa käväisi kyllä otsalla kun B oli ihan JEEJEE PUTKI ON SIISTEIN JUTTU MAAILMASSA! Yleensä en haluaisi kieltää radalla mutta nyt kielsin niin kauan kunnes tajusi mennä puomille, jonka jälkeen kauheet bileet pystyyn. Radalla muuten Aan kontakti oli hiukka huolimaton, pysähtyi vasta kun oli jo tullut kontaktilta alas. Uusin aina koko homman, ei tuollaista sikailua siedetä! Ainiin ja kas kummaa, kun  oli vuoro mennä putkeen niin ei meinannut ollenkaan mennä puomille.. :D

Keinu: Pari kertaa yksinäään ja sitten otin vauhtia lisäävän putken ja hypyn siihen ja katsoin miten hillitsee itsensä kontaktilla eikä rynni yli vaikka vähän kuumottaiskin. Ja hyvinhän se itsehillintä toimi! Hienoja suorituksia eikä yhtään virhettä!

Kepitykset: Joku oli ystävällisesti jättänyt verkot kepeille, joskin pari palaa puuttui välistä. Laitoin sitten kaksi takaisin mutta yksi jäi uupumaan. Olin 90 prosenttisen varma että tulee raosta ulos, mutta ei! Kepitti tosi hyvällä rytmillä ja määrätietosesti. Tehtiin molemmilta puolin ja tästä osaamisesta hullaantuneena poistin vielä yhden verkkopalan sieltä jostain keskeltä. Voi sitä ilon määrää, sehän kepittää!! Uskaltauduin vielä kokeilemaan että lähetän koiran kepeille ja jään itse taakse ja annan koiran kepittää siihen asti kun se on ohittanut ekan raon, sitten juoksen kiinnni ja päähän palkkaamaan. Ei vitsit, toi on ihan ÄLYTTÖMÄN taitava! Tuntuu nyt niin turhalta tällänen hehkutus kun varmaan muiden koirat kepitteli tässä vaiheessa jo ihan mennentullen, mutta tää näyttää että me ollaan entistä lähempänä kisavalmiutta! Olisi pystynyt ehkä ottamaan vielä jokusen verkkopalan irti, mutta lopetettiin näihin iiiihaniiin onnistumisiin! Olipa mukavat treenit! :)

Treenien jälkeen vielä käytiin Haukilahdessa pulahtamassa. Tai siis Bobi kävi ;)