Menin tänään tekemään Bobille Mankkaalle jäljen iltapäivällä. Jälki oli noin 100m pitkä ja vanheni vaan jonkun reilu 15min kun oltiin lenkillä. Pohja oli rutikuivaa ja rytekköistä (miten mä en koskaan osaa valita hyvää paikkaa?) ja keppejä siis oli tällä kertaa 6. Ajattelin jos pidempi jälki ja vähemmän keppejä auttais hosumiseen ja häröilyyn. Alku lähti hyvin, ensimmäiset 20m oli hyvä ja jossain 15m kohalla ensimmäinen keppi. Itsenäisesti ilmaisi ja en joutunut jarruttelemaan. Sit tulikin vaikee paikka. Oli mua puolisääreen olevaa kielopusikkoa siis reilu 5m, siinä yritti vähän ilmavainua ottaa, sen jälkeen sitten oli vähän hukannut jäljen tai kulki hetken siinä sivussa ja sitten kiinnittyi takasin kun otin vähän pakkia. Seuraavaksi tuli sitten loiva kulma, sen Bobi handlas tosi hyvin, ei mitään apuja kaivannut. Sit tuli ojan ylitys, se hyvä mut sen jälkeen pyöri hetken, odotin että löytää ja luulin että lähtee väärään suuntaan niin yritin vähän jarrutella mut annoin sitten mennä ja kas, pari metriä meni kuono tiiviisti maahan ja veti yhtäkkiä matalaksi. No keppihän se siinä oli! Siitä tuli sitten superkehut ja paljon palkkaa! Tosi hyvä jos ite löytää jäljen, eikä edes kysele multa. Taidankin luottaa jatkossa enemmän koiraan kun omaan muistiin... :D Sit lopussa ilmas yhen väärän kepin mut käskin vaan jatkaa matkaa ja loppu hyvä. Vikalla kepillä sai sit taas leikkiä. :) Ylipäänsä jälki oli ihan hyvä, vähän välillä tosiaan pyöri ja yrtitti ilmavainulla ottaa, mutta pistän kyllä kaikki syyt maaston niskoille, koska vadelmapuskien ja lie minkä risukasojen läpi kulkeminen ei todellakaan ollut mukavaa, ja siihen nähden B työskenteli hyvin! Mun täytyy kans muistaa antaa koiralle lisää omaa tilaa ja nuuskuttelurauhaa etten roiku siinä liinassa ihan sen takamuksessa kiinni, koska sillon helposti kyselee multa eikä työskentele itse.

Huomenna alkaa mullakin kesäloma, jee! :))