Tekispä mieli jättää kirjottamatta, mut pakko kait se on. Käytiin eilen Collieiden tokokokeessa Sirkuskentällä. Tuomarina Harri Laisi. Hoidetaan nyt vaan pahin alta pois ja todetaan nuo surkeat suoritukset mitä me eilen tehtiin:

Paikallamakuu: Joku toinen lähti, ja vähänajan päästä oli B nuuskimassa varovasti viereistä labbisnarttua. Hitto mikä sika. 0

Olin jo p-makuun jälkeen melkein valmis lyömään hanskat tiskiin ja keskeyttämään koko kokeen, mutta ajattelin et jos nyt sit treenin kannalta otettais...

Seuraaminen: Alussa oli vähän hukassa, ekan täyskäännöksen jälkeen näytti vasta tajuavan mistä on kyse. Loppu ok. 9 (oisin itse antanut ehkä 8..)

Liik.maahanmeno: Ehkä vähän hidas? 9

Luoksetulo: Meinasi lähteä taas valumaan ekan käskyn jälkeen niin aattelin että nyt se prkl pysähtyy ja karjasin toisen käskyn aika painokkaasti ja pysähtyihän se sitten lopulta. 7½

Liik.seisominen: Kääntyi vähän mua vastaan kun olin palaamassa viereen. Ei ollut kyllä ansaittu tämäkään arvosana. 9

Noutaminen: Laukalla kapulalle, mutta pudotti välissä, nosti kyllä oma-aloitteisesti. 8

Kauko-ohjaus: Tän ois pitäny mennä nollille mun mielestä! Istumisiin tartti aina kaksoiskäskyn, alussa annoin jopa kolme. 6½

Estehyppy: Tää harmittaa oikeesti toisiks eniten p-makuun jälkeen! Tää on Bobin ehdoton lemppari, ja sen takia halusin tehdä loppuun asti. Hyppäs ok, mut tuli ilosesti heti mun sivulle ihan ku ois tuuminut et "Hei hyppäänks mä uudestaan vai oliks toi jo iha hyvä?:):):)" Argh. 0

Kokonaisvaikutus: Laisi sitten totesi että tekee upeesti ne liikkeet mitkä tekee, mut sitten on niitä virheitäkin ja että tämä oli yksi koe muiden joukossa ja toivotti tsempit jatkoon. Olin niin v*ttuuntunut etten tajunnut edes kätellä, mutisin kiitos ja häivyin. 8

Tulos siis: 120p ja III-tulos

Eihän tässä nyt muuta oikeen ole kun hirvee pettymys! Tuntuu et vaikka monet kisat on käyty, niin vieläkään me ei mitään osata. Tunnen ittenikin niin huonoksi.. Enkä ymmärrä mikä tolle eläimelle tuli, kun viimekokeessa sillä oli kivaa, se teki innolla ja paikallamakuustakin sai olla niin ylpeä. Ja nyt on ihan oikeesti sellanen olo että heitetään hanskat tiskiin, ja lopetetaan kaikki harrastaminen. Käydään korkeintaan näyttelyissä, ulkonäköähän tolla on. 

Kaikesta huolimatta, uskon löytäväni itseni taas treenikentältä muutaman päivän päästä. Enkä mä koskaan käsitä miten aina löydän itteni sieltä kisakentän laidaltakin. Joku tässä vaan vetää puoleensa pettymyksistä huolimatta. Voittajia on ne, jotka kaatuu 10 kertaa, ja nousee 11 kertaa ylös. Kiitos vielä lohdutuksesta ja tsempityksistä Tia ja Mia, ja onnea hienosta avo 1-tuloksesta!

 

Agilityssakin oltiin perjantaina. Tehtiin ihan kivaa rataa, ensin kahdessa osassa ja sitten yhtenäisenä, sekä keppejä. Havaintoja: Kuumuu kepeistä tosi paljon, pitää treenata "väärää" puolta, kepittää jo erinomaisesti ilman verkkoja toiselta puolelta. Irtoaa täydellisesti, ei kysele. Kontakteihin täytyy kiinnittää huomiota, heti uusiksi jos juoksee läpi, ei saa antaa sikailla.